Tallipäivä on ollut täydellinen kun lattialla nukkuu tyytyväinen ja lopen uupunut myymäläkoira. Teille jotka ette vielä tiedä, täydellinen tallipäivä koostuu koirasta, hevosesta, talliporukasta, voileivistä, keväisestä säästä ja kiireettömästä fiiliksesta. Ei siihen muuta tarvita -toki hienosäädin sitä vielä varusteiden puhdistamisella, haravoinnilla, purojen tekemisellä, auringonpaisteella ja etelätuulella (tai jostakin lämpimästä suunnasta se jokatapauksessa tuuli… 😉 )
Täydellinen päivä oli hyvin, hyvin kevyttä ratsastelua; kävin ensin keventelemässä maneesissa mutta molemmat oltiin liikuttavan yhtämieltä siitä ettei hyvällä säällä vaan voi pönöttää maneesissa joten otimme Nemon mukaan ja lähdimme tutkimaan missä kunnossa polut ovat. Ja pehmeää lumistä höttöähän ne olivat mutta kumpikin nelijalkainen meni siellä sujuvasti. Juuri kun meinasin kaivellä puhelimen kuvaamista varten niin ehdin ihmetellä mitä joukon johtaja Nemo pysähtyi katsomaan ja samalla sekunnilla oltiinkin käännytty 180 astetta kun Sorjakin oli keksinyt ”sen jonkin jutun” mistä minulla ei ollut mitään käryä. Täytyy kyllä kehua hevosen hermoja että pelkkä pyörähdys ja huolestunut törähdys riitti sen jälkeen jatkoimme käynnissä (itsehän ehdin jo miettiä että missä askellajissa me mahdollisesti kotiudutaan). Ja koko loppulenkki sujui ihan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Myös Nemo kulki mukana eikä jäänyt puskiin pököilemään. Ainut asia minkä keksin oli se, että peurat olisivat ilmaantuneet niille hoodeille mutta mene,tiedä. Pääasia, että tultiin samalla kokoonpanolla rauhallisesti millä lähdettiinkin.

Lumi oli hyvä mahanviilentäjä ja vei pahimman janon.
Minulla oli viimekesänä sellainen tapa, että menin ratsastuksen jälkeen kentälle ja laskin Sorjan piehtaroimaan. Se oppi systeemin tosi nopeasti ja usein Nemo ja Sorja leikkivät seuraa johtajaa kun minä istuin tuolilla ja ihmettelin niiden juttuja. Molemmat tulivat sitten minun luo kun olivat sitä mieltä, että leikit on leikitty. Nyt ensialkuun vaikutti siltä ettei Sorja muistanut meidän rutiineja mutta kyllä se tuolta portilta aika nopeasti lähti käppäilemään . Ja molemmat todella tulivat syliin saakka kertomaan, että nyt riittää. On herkkujen ja leipävenytysten vuoro.
Ei siellä tallilla kovin kummoista tarvitse tehdä, että mieli lepää…ja saa kulumaan seitsemän tuntia -joo-o, todella. Mutta nyt raitisilmamyrkytyksen saaneena jaksaa taas kohti uutta viikkoa. Reipasta viikkoa teillekin -pääsiäisenäkään ei pönötetä vaan luvassa on maastoilua 🙂