Tieto lisää tuskaa

Näin todettiin yhdessätuumin tänään kun jäätiin suustamme kiinni kentälle (mikä ei varmaan ollut yllätys kun heppaihmiset näkevät toisiaan). Tämä toteamus johtui erinomaisesta luennosta minkä eläinlääkäri, kouluratsastaja Maria Pyykönen piti tänään. Hän käsitteli erilaisia hevosen rakeenteeseen liittyviä seikkoja mitkä vaikuttavat hevosen liikkumiseen, treenaamiseen ja vammautumisiin. Ja siihen liittyen totesimme vaan lakonisesti, että jokaisella hevosella taitaa löytyä JOTAIN jos ja kun niitä tutkitaan. Mutta niinkuin tuli ilmi luennolla -ja on tullut vuosien myötä ilmi omien hevosten kohdalla -useita ongelmia voidaan poistaa tai ainakin niitä voidaan hoitaa sellaisiksi etteivät ne juuri haittaa hevosen elämistä. Ja mikä parasta, monia ongelmia voidaan myös ennaltaehkäistä käyttämällä apuna ammattilaisia.

Tuohon otsikkoon liittyy se ajatus mikä taas tänäänkin tuli ettei tässä lajissa tule koskaan sellaista pistettä jolloin voi sanoa tietävänsä kaiken -aina voi oppia lisää! Ja tänääkin kun tajusi oman tietämättömyytensä tajusi myös sen arvostuksen heitä kohtaan jotka tietävät ja auttavat muita! Se on hienoa sillä heidän avulla meidän kaikkien tietämys paranee ja alueen harrastus menee eteenpäin kun me harrastajat opitaan uutta! Ja sitä tämä touhu pitäisi ollakin että opitaan ja opetetaan muita ilman ”tallirajoja” -kiinnostus hevosiin pitäisi olla se yhdistävä tekijä! Tällä tavalla toivottavasti lajiin saataisiin lisää harrastajia kun ilmapiiri muuttuisi nykyistäkin avoimemmaksi, auttavammaksi, suvaitsevammaksi?

Meillä oli tänään luennon lopuksi hyvä demo maneesissa kun siellä esitettiin kolme erilaista hevosta. Nämä olivat rakenteellisesti, liikkumiselta ja ratsastuksellisesti hyvin erilaisia. Oli hieno katsoa niitä ja kuulla niiden taustoja -mistä löytyikin syitä esimerkiksi hevosten liikkumiseen. Mahtava tapa oppia kun tuijottaa ratsukkoa ja kuuntelee samalla selostusta miksi hevonen tekee niinkuin se tekee.

Ja mihin artikkelin kuva liittyy? Siinä Köpi-hevonen saa akupunktiohoitoa (mistä muuten oli selkeä apu sille). Päivän aikana tuli useampaan otteeseen esille se miten tärkeää oikeanlaisen treenaamisen lisäksi on oikeanlaiset varusteet sekä hoidot (hieronta, akupunktio ja fyssareiden antamat laitehoidot hieronnan lisäksi). Ja liikaa ei varmasti voi painottaa sitä miten tärkeää on, että ratsukolla on se opettaja/valmentaja ja hyvä kengittäjä! Oli muuten mielenkiintoista katsoa esimerkiksi kavion röntgeneitä -olisi ihan fiksuutta kuvata kaviot! Paljon asioita näkyy päälle päin kavion muodosta ja jalka-asennoista mutta voihan hevosella olla vaikkapa kaviorustoissa jotain vikaa mikä ei vielä oireile kovin selkeästi ulospäin.

Kun jokaisen lähipiirissä on varmasti tietoa valmentajista/ratsuttajista jotka työkseen auttavat niin heitä pitäisi uskaltaa käyttää. Mitä enemmän itse hakee tietoa ja ottaa apua tietävämmiltä sitä paremmin etenee. Ja varustevalinnoissa pääsee halvemmalla kun niissäkin kysyy heiltä joilla on jo enemmän kilometrejä takana 🙂 Minusta esimerkiksi ratsuttajan käyttäminen on aina ollut tosi hyvä juttu. Hevonen pysyy ratsastuksellisesti parempana ja oppii uutta samalla kun itse saa tietoa miten sitä pitäisi ratsastaa erilaisissa tilanteissa. Ja mikä tärkeintä saa tietoa siitä, missä mennään -ratsuttajahan voi tuntea hevosen liikkumisessa jotain sellaista muutosta mitä itse ei vielä tajua kuulostella.

Jos ja kun teidän lähellä järjestetään erilaisia koulutuksia niin menkää ihmeessä mukaan oppimaan! Aina voi oppia lisää!

JAA TÄMÄ KIRJOITUS
  , , , , ,