Olin kaksi viikkoa sitten reissussa Kölnissä Waldhausenilla. Se on tuttu yritys muutaman vuoden ajalta ja ennen koronaa tutustuin heidän uutuuksiin messuilla. Nyt korona-aikaan messut tietenkin ovat olleet peruttu kerta toisensa jälkeen ja kun meillä sekä Saksassa tilanne alkoi hieman helpottaa, kutsuivat he kylään. Ja vitsit miten kivaa oli käydä konttorilla katsomassa miten he pyörittävät jättimäistä yritystään!
185-vuotiaalla Waldhausenilla on oma museo
Waldhausen on nyt 185 -vuotias yritys. He aloittivat valmistamalla erilaisia matkalaukkuja ja -arkkuja. Hevostarvikkeet tulivat laukkujen rinnalle ja jossain vaiheessa laukut jäivät kokonaan pois.
Näistä alkuaikojen tavaroista oli joitakin laukkuja esillä heidän museossa (kun yritys on 185-vuotias, sillä on toki oma museo 🙂 ). Siellä on esillä myös paljon Saksan ratsastushistoriaan liittyviä tuotteita; millaisia varusteita on käytetty satoja vuosia sitten. Mutta siellä on myös yrityksen historiaan liittyviä tavaroita; esimerkiksi kankisuitsia mitä he ovat valmistaneet jo 1980-luvulla olympiaratsukoille (ja toki sen jälkeen aina nykypäiviin saakka).
Museossa on esillä myös useita erilaisia vanhoja satuloita mitä he olivat saaneet lahjaksi eri puolilla maailmaa sijaitsevilta jälleenmyyjiltä. Ja toki ratsastusurheilun historiaa oli nähtävillä myös satuloissa; heillä nimittäin on saksalaisen esteratsataja H.G Winklerin satula mitä hän käytti Halla -hevosellaan Tukholman olympialaisissa 1956.
Satulassa ei ole päälisin puolin mitään ihmeellistä mutta se rata millä mestaruus voitettiin on sitten ihan toinen tarina. Saksan joukkue oli johdossa siinä vaiheessa kun H.G. tippui hevosensa selästä. Hän loukkasi tippumisessa jalan ja lonkan alueen lihaksia niin pahasti, ettei pystynyt alkuun istumaan lainkaan. Kun istuminen vähän kerrallaan onnistui ja kipulääkkeet vaikuttivat päätti hän osallistua seuraavalle kierrokselle. Jos hän ei olisi voinut osallistua olisi koko joukkue diskattu. Nyt ongelmana oli enää saada lääkkeiden vaikutus pienenemään jotta hänen koordinaatiokyky olisi mahdollisimman terävä. Ja niinpä loppusilaus ennen rataa tehtiin terästämällä kuskia kahvilla! Radasta näkee miten vaikea hänen on ollut istua satulassa ja siitä näkee miten tarkasti hänen hevonen hoiti koko radan! H.G:n tarvitsi pysyä kyydissä ja ohjata esteeltä toiselle. Melkoisen sisukas ratsastaja ja melkoinen kultakimpale tuo Halla -tamma.
H.G. Winkler ansioitui sitten aktiivisena ratsastuksen (liitot, lajit, koulutus jne.) eteenpäin viejänä. Hänestä puhuttiin Waldhausenilla ”miehenä joka kokosi kaikki yhteen”






Ensimmäinen osa oli historiaa -seuraavassa nykypäivän menoa!