Pieni TET-jaksolainen on ollut ensimmäiset kolme viikkoa harjoittelemassa myymäläkoiran hommia ja nyt otettiin tuntumaa satulansovituksiin.
Rory -labradorihan on minun uusi pentu joka tuli paikkaamaan Nemon jättämää tyhjiötä. Toisinaan kuulee kommentteja kuinka ilman koiraa eläminen on niin helppoa kun voi mennä ja tulla miten haluaa -ja se on ihan totta. Kokeilin sitä puolisen vuotta ja helppoa oli siinä mielessä…MUTTA…oli se myös hyvin ”tyhjää” kun ei ollut koiraa mukana arjen touhuissa. Vaan nyt on pikkukoira kasvamassa myymäläkoira -hommiin. Ja kyllä Roryn on tarkoitus olla myös minun personaltrainer siinä mielessä, että pakottaa minut kävelylenkeille kelillä kun kelillä.
Olin ja olen edelleen huolissani siitä miten pikkuinen pentu oppii myymäläkoiran elämää mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Myymälässä käyvät asiakkaat ovat pääsääntöisesti hevosihmisiä ja usein myös koiraihmisiä. He ovat ymmärtäneet hyvin, että pikkukoiran käytöstavat ovat vielä vaiheessa. Ja meillä kyllä on useimmiten todella rento meininki kun ollaan kaikki; minä, Rory ja asiakkaat lattialla. Siinä koiran kanssa puuhatessa vaihdetaan sitten kuulumiset ja selvitetään asiakkaiden varustetarpeet. Voihan sen asiakaspalvelun näinkin tehdä 🙂
Ja sitten koitti myymäläkoiran ensimmäinen satulansovitus
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällaisiin hommiin totuttelu on kivempaa kesäaikaan. Toki myös nyt on otettava huomioon erinäisiä asioita niinkuin esimerkiksi liiallinen lämpö jos on aurinkoista, mutta sovitusreissu pennun kanssa kesällä tuntuu silti helpommalta kuin talvipakkasessa työskentely.
Ja Rory joka ei ollut ikinä nähnyt hevosia, selviytyi ensimmäisestä päivästä superhyvin! Ensikohtaaminen ponin kanssa oli vähän pelottavaa mutta maman sylissä ollessa olikin ihan ok haistella turpaa. Ja sen jälkeen Rory olisikin mennyt tervehtimään kaikkia hevosia!
Tämä typykkä on sellainen joka kertoo mielipiteensä ja niitä sitten saatiin maneesissa kun aika alkoi käydä pitkäksi. Mutta sovitusten välillä vähän leikittiin ja välillä pikkukoira otti päiväunet kuin olisi aina ollut satulahommissa 🙂
Ja miten satulansovitukset sujuivat?
Päivän listalla oli kolme ratsua ja yhteensä viisi satulaa sekä yksi uuden satulan sovitus. Kaikki muokattavat satulat saatiin paremmin sopiviksi. Tällä kertaa ratsastajien valmentaja oli videopuhelun välityksellä mukana ja näki miten hevoset liikkuivat kun satuloihin tehtiin muutoksia. Tällainen systeemi on loistava sillä silloin minä saan ratsastajalta tietoa miltä hänestä hevonen tuntuu ja miltä hänestä tuntuu istua satulassa. Lisäksi saan myös tietoa valmentajalta miltä ratsukon liikkuminen hänestä näyttää. Hänhän näkee ratsukon useasti ja hänellä on myös se visio mihin suuntaan molempien kehitys pitäisi mennä. Kun välillä muokataan ja sitten taas ratsastetaan valmentajan ohjeiden mukaan, on selvää, että sovitukseen kuluu aikaa. Ja esimerkiksi näissä muokkaustilanteissa yhteen satulaan kului keskimäärin tunti. Eli ei mitään nopeaa hommaa, mutta saatiin hyviä tuloksia niinkuin haluttiinkin.
Ja sopiko uusi satula?
Ei riittävän hyvin joten sovitus jatkuu. Kun meillä oli vertailukohtana se miten hyvin ratsukko meni muokatulla estesatulalla, eikä siihen liikkeeseen päästy sovituksessa olleella koulusatulalla oli ratkaisu helppo; ei jatkoon. Satulan pitäisi kuitenkin parantaa olemassa olevaa tilannetta ja tällä kertaa siihen ei päästy.
Pieneksi käyneen satulan kohdalla on nähty miten huimasti poni on kehittynyt lihaksistoltaan ja ratsastaja venynyt pituutta. Tässä kohtaa pieneksi jäänyt satula menee myyntiin ja sopivaa vaihtoehtoa etsitään tilalle. Näiden muokattavien satuloiden etu on juuri siinä kuinka paljon niitä voi muokata aina kun on tarvis. Joskus muutokset tapahtuvat muutamissa viikoissa, joskus pidemmän ajan kuluessa. On ollut hienoa huomata miten paljon satulaa saakin muutettua.
Mutta sitten syntyy näitä tilanteita missä ratsastaja kasvaa satulasta ulos ja ponikin on muuttuu niin paljon ettei satula enää istukaan ja täytyy etsiä sopivampi vaihtoehto. Aika monen nuoren ratsastajan kohdalla on löydetty esimerkiksi Batesin satuloista malli minkä kanssa ratsastaja on kasvanut ja kehittynyt samalla kun poni on vaihtunut pikkuheppaan. Tällaisia pitkän tähtäimen satuloita on aina kiva laittaa ja nähdä kaikki se kasvaminen sekä kehittyminen.
Usein sama satula on ratsastajalla vuosikausia. Joskus on käynyt niinkin, että hevonen on ehtinyt välillä varsoa ja satula on siirtynyt aikanaan emältä varsalle. Kivoja kasvutarinoita tällaiset 🙂
