Olen odottanut sitä hetkeä kun hepat alkavat kiinnostaa ketään lähipiirin lapsista. Heppailua ei voi tuputtaa kenellekkään vaan se kiinnostus pitää minun mielestä tulla lapselta itseltään -ja sitten toki intoa voi ruokkia ja katsoa mihin tilanne etenee. Ja niinhän siinä kävi, että kummin Vilma höpötteli jossain sivulauseissa heppajuttuja siihen malliin,että yksi joululahjoista oli aika helppo -leikkihevonen omalla karsinalla. Kuinka ollakkaan sellainen sattui olemaan meidän putiikin valikoimassa ja siitä se ajatus sitten lähti 🙂
Kyllä mua kuitenkin jännitti millaisen vastaanoton leikkiheppa saa kaiken muun lahjatavaran keskellä vaan turhaan jännitin -se tuntui olevan yksi mieleisimmistä lahjoista!
Ja sitten koitti minua ihmetyttänyt ja ilahduttanut juttu; heti aattoiltana karsina laitettiin kasaan ja sinne kaikki ruokintaan liittyvät jutut. Tässä kohtaa ajattelin, että nyt se mielenkiinto varmasti herpaantuu kun ympärillä on muitakin mielenkiintoisia lahjoja…vaan vielä mitä! Vilma kävi hyvin tarkkaan läpi kaikki paketissa tulleet tavarat. Hirmu tarkat kysymykset siitä miten loimi laitetaan hevosen päälle, miten suitset pujotetaan päähän, miten päin satula tulee selkään ja miten sen alle laitetaan satulahuopa?

En osannut odottaa moista kiinnostusta. Ja lisää iloista yllätystä aiheutti se, että heppaleikit jatkuivat joulunpyhien ohi. Ja tuntuu jatkuvan edelleen sillä heppa oli tomerasti karsinassaan kun vierailin Vilman taidenurkassa/joulumaassa (teema vaihtuu aina aika yllättäen…mutta se selviää vierailijoille aika nopeasti missä mennään). Nimi oli karsinan seinässä vaihtunut ja sitten kiinnitin huomiota siihen, että hevosella ei ollut enää kenkiä. Kysyin mihin kengät on joutuneet ja hevonen ei kuulema tarvitse niitä! Siis tässähän ollaankin ihan eri leveleillä todella lyhyen harrastamisen jälkeen 🙂 Loimi on kuulema päällä aina ratsastuksen jälkeen ja hän pesee hevosen aina kun se on hionnut (tätskyn tyttö 😉 ). Mutta tämä kengättömyys oli ihan uutta! Kuolaimet näkyi olevan suitsissa mutta ratsastajanukke (mikä on oikeasti joku voimistelijanukke tms.) kuulema ratsastaa usein ilman satulaa. Okei…
Luulen, että tässä tulee vielä jänniä juonenkäänteitä…Ja miten jännää tulee touhu olemaan kun alkaa tulla sivulauseissa vihjailua, että pitäisi päästä hoitamaan ihan oikeita heppoja.
Se, mihin viittasin otsikolla on minua ilahduttava huomio, että tabletilla tai puhelimella pelaamisen rinnalle on tullut tällainen oldschool -leikkiminen. On tosi hienoa kun leikeissä käytetään omaa mielikuvitusta. Esimerkiksi kentät ja tarhat on rakennettu muista leluista ihan niinkuin itsekin lapsena näpertelin. Ja se höpöttämisen määrä leikkiessä on ihan käsittämätöntä -mistä ne jutut oikein tulee?
Kyllä minä uskon, että lapset leikkivät, piirtävät, värittävät värityskirjoja ja lukevat kun siihen on mahdollisuus. Toki varmasti myös pelaavat ja hyvä niin; pelienkin kautta kehittyy 🙂 Ja pelaaminen kyllä kuuluu noiden kilmujen puheessa -hehän eivat tule huoneesta toiseen vaan he teleporttaavat itsensä esimerkiksi ruokapöytään (?). No pääasia, että kulkeutuvat minne pyydetään jos ei kävelemällä niin sitten teleporttaamalla…
Jään seuraamaan mitä hevosjuttuja mulle seuraavan kerran esitellään. Sen verran oikeita ratsastusvarusteita on jo sivuttu, että nyt päästään sovittamaan ekat pinkit jodhpurit kun jalka on kasvanut riittävästi. Kuljettaiskohan me sit samiksina glitterijodhpureilla?