Ei siihen paljoa vaadita…että on onnellinen tallilla

Onnellinen tallilla, väsynyt ja onnellinen nyt kotona. Otsikko kertoo olennaisen; onnellisuudesta on kyse ja tarkemmin onnellisuuden fiiliksestä tallilla ollessa. Ainahan näin ei ole ollut eikä välttämättä ole kokoaikaa tulevaisuudessakaan. Mutta se tässä keski-ikäistymisessä on ollut hyvä puoli, että on oppinut ymmärtämään mistä oma onnellinen fiilis muodostuu. Ja hyvä niin, olisihan se aika huolestuttavaa jos vieläkin hötkyilisi enempi vähempi hukassa elämänsä kanssa.

Mutta takaisin onnellisuuteen; ajelin tänään kauniissa aurinkoisessa syyssäässä tallille. Lähdin mun kaverin kanssa maastoon kävelylle ja vastoin ennakko-odotuksia me ei törmätty hirviin, hirvikärpäsiin eikä hirvestäjiin (onkohan tuo oikea termi?) eli jo siinä mielessä maastoilu sujui superhyvin.

Ja mikä siitä teki kans hyvän oli se meidän höpötys -joskus on kiva olla hiljaa ja vaan himmailla mutta aika usein me kälkätetään milloin mistäkin hevosen tai koiran jutusta ja onhan se ihan älyttömän kivaa!

Mun rutiinihommat ratsastuksen jälkeen ovat hevosen harjausta ja hierontaa sekä venyttelyhommia. Sen jälkeen yleensä tulee herkkuosio minkä jälkeen lähdetään vielä käppäilemään pihalle ja kesäaikana (sekä lokakuussakin näköjään) vielä vihreän syöntiin. Nemo on tässä kohtaa ihan liikuttavan hyvin menossa mukana sillä sen täytyy syödä Sorjan kanssa sitä vihreetä, joka ikinen kerta!

Sorja Ja Nemo laiduntavat Helin Tallilla

Ja silläkin uhalla, että vaikutetaan tapoihin kangistuneilta, me mennään yleensä aina syöttelyn jälkeen kentälle piipahtamaan jolloin Sorja pääsee irti. Ja tämä sessio taas menee niin, että minä istun jakkaralla ja Sorja käppäilee ympäriinsä ja etsii paikan missä haluaa piehtaroida. Sen jälkeen käppäily jatkuu ja toisinaan nuo karvakamut jopa juoksentelevat yhdessä. Sitten tammukka kävelee mun luo ja tuumaa et voidaan lähteä.

Eihän tämä varmaan ihan oppikirjamainen esimerkki ole, kuinka oleillaan turvallisesti hevosen kanssa mutta Sorja tulee varsin nätisti ”syliin”. Meillä on aina hoitosessio myös toisin päin eli tammukka nuolee minut omasta mielestään ilmeisesti puhtaaksi ja sen jälkeen hän on valmis siirtymään tarhaan.

Tämä tarkoittaa mulla putsaus-vaiheen alkamista. Mun onnellisuuden multihuipentuma tuntuu olevan kun saan putsata hevosen kamat, kupit, karsinan ja kaiken muun olennaisen -sitten kun alkaa olla tosi ryde -ja kamat ovat kondiksessa tulee se ”väsynyt mutta onnellinen” -olo. Tässä kohtaa myös Nemo on siinä kunnossa, että hyppää autoon ja sammuu ennenkuin auto lähtee tallinpihasta.

Mikä sit tekee kenetkin onnelliseksi -mulla se sykähdyttävin hetki tänään oli lanatulla kentällä istuskelu ja hevonen, joka kävelee suoraan syliin ja alkaa nuolla. Voisi mennä huonomminkin!

JAA TÄMÄ KIRJOITUS