Selvityksenä otsikkoon tarkoitan tässä sitä, että olen aina ollut laadukkaamman tavaran puolella kuin kertakäyttökulttuuria ihannoiva. Omassa putiikissa toki täytyy miettiä (kovastikin) sitä mitä tavarat maksavat, sillä ei se laadukas tavara paljon mieltä lämmitä jos se ei lähde uuteen kotiin vaan roikkuu vuodesta toiseen mun kaupan hyllyllä. Mutta toivoisin, että myös asiakkaat hoksaavat sen, että ostamalla sen hieman hinnakkaamman tuotteen saa samalla kestävämmän ja melko varmasti toimivamman tuotteen mistä on iloa harrastuksessa. Koska se on kestävämpi, täytyy se uusia harvemmin. Eikö vaan?
Ratsastustarvikekauppiaan uudet vaatteet
Meillä on joskus koulutuksissa ollut puhetta siitä, että kauppiaalla pitäisi aina olla uusimmat tuotteet päällä. Olen tästä pitkälti samaan mieltä sillä itsehän me olemme parhaita mainoksia näille tuotteille. MUTTA minusta on myös tosi kiva käyttää jo teinin ikään ehtineitä vaatteita ja heppakamoja jotta voin näyttää miten se laadukkaampi tuote kestää ja miten siitä on iloa pitkäksi aikaa.
Tässä kohtaa se muistutus asiakkaille, että niitä ostettuja kamoja täytyisi vaan raskia käyttää -kyllä ne kestävät sen! Ja arjestahan meidän kaikkien pitää nauttia. Se paljettisatulahuopa saattaa maneesin valoissa kimaltaessa piristää kummasti pimeää ja loskaista tallikäyntiä 😉 Ja tiedostan kyllä miten pinnalliselta tuo lause tuossa näyttää -kyllä minä tiedän, että maailmassa on isoja ongelmia -ja meidänkään leveleillä monilla, monilla harrastajilla ei ole varaa ratsastaa niin paljon kuin haluaisi. Mutta tiedostan myös sen, että jaksaakseen jokainen kaipaa varmaan jonkin piristyksen arkeensa. Ja tässä kohtaa mennään niillä korteilla mitkä on kädessa -ei mullakaan ole sitä omaa laadukkaasti liikkuvaa liitokaviota mikä maneesissa liihottaessaan tuottaisi suurta iloa ja mielihyvää -ei ole rahaa siihen MUTTA mulla on mahdollisuus oppia hevosista ja ratsastuksesta sellaisilla kaviokkailla mihin talous antaa periksi ja taidot riittää pysyä kyydissä ja sekin on hyvin se! Ja minulle sitä mielihyvää tuottavat ne parin minuutin onnistumiset siellä selässä, varusteet mitkä toimivat siinä tarkoituksessa mihin olen ne hankkinut ja se tyytyväinen hopotti minkä kanssa harrastan (ja mikä ei juokse karkuun kun tulen portille -eli jotain oon tehnyt oikein). Ja näiden mielihyvän tunteiden voimalla sitä arkea jaksaa taas kummasti. Jollakin toisella mielihyvän tuottava asia on joku muu.
Ratsastustarvikkeissakin vähemmän on enemmän…
Ja tuohon arjesta nauttimiseen se järkevien varusteiden hankkiminen liittyy. On tosi kivaa ratsastaa/lenkkeillä/luistella tai tehdä mitä tahansa kun siihen liittyvät varusteet ovat järkevät. Ei niiden varmaan tarvitse sitä kapeinta ja kalleinta kärkeä olla mutta omaan taitotasoon sopivat. Ja se että ne ovat järkevää käyttölaatua takaa melkoisella varmuudella sen, että ne kestävät pidemään kuin ne kaikista halvimmat rihvelit. Ja tässä on minun mielestä se pointti -vähemmän on enemmän.
Nyt joku vääräleuka voi todeta, että siellä se varustekauppias ampuu itseään jalkaan ja tietyllä tapaa niin teenkin. Mutta kyllä kaikkien kannattaa arjessaan miettiä omaa kulutustapaansa. Kyllä minä tiedostan myös sen etteivät tämän sepustuksen lukijat ryntää sankoin joukoin ostamaan minun myymälästä tai verkkokaupasta. Mutta ostavat he tuotteensa mistä ostavat niin sitä ostokäyttäytymistä voi hetken pohtia jotta ostaa tuotteita mitkä todella auttavat itseä ja hevosta siinä tarpeessa mihin ne hankintaan. Ja ostaa sen himppasen hinnakkaamman vaihtoehdon mikä mitä ilmeisemmin jo sovitushetkellä tuntuu esimerkiksi istuvammalta tai tukevammalta. Jos siihen tarvittavaa rahaa joutuukin keräämään kasaan vaikka muutaman kuukauden pidempään niin eikö se ole sen väärti jos tuotteen kanssa pääsee vuosikausia eteenpäin?
Ympäristöasioihin liittyen minä olen vähentänyt paljon muovipussien käyttöä -meillä on kierrätysmuovista tehtyjä pusseja esim. loimien, takkien ja satulahuopien pakkaamiseen. Mutta housut ja pienemmän asusteet pakataan paperikasseihin. Verkkokaupan lähetyksissä noita pusseja on kätevä käyttää mutta kyllä silläkin puolella pyritään kierrättämään myös pahvilaatikoita. Lähinnä materiaalin lisäksi pähkäilen sitä miten asiakas sen paketin kanssa pärjää kun lähtee pakettiautomaatilta tai postin konttorista. Usein se muovipussiin laitettu tuote vaan kulkee helpommin käsissä kuin pahvilaatikko. On kyllä kivaa huomata että meidän asiakkaiden puolelta on samaa ajatusta sillä yhä useammin he keräävät ostokset mukana olevaan kassiin tai laukkuun.
Ja niistä kestävistä tuotteista vielä pari riviä -tänään ulkoiltiin kauniissa maaliskuun säässä niin, että minulla oli vissiin seitsemän (?) talvea vanha toppatakki, pipo tältä kaudelta, toppahanskat ainakin viisi vuotta vanhat, fleecetakki noin viisi vuotta vanha ja tekninen paita tämän talven mallistosta. Uutta ja vanhaa sekaisin. Olihan mulla toki leggarit ja toppahousut sekä talvikengät mistä kaikista pitää mainita että hyvin ovat nekin vuosikausia palvelleet vaikka eivät heppamerkkejä olekaan 🙂 
Ja moni varmaan tietää Bucas Dublin -riimun? Tämä kyseinen yksilö on ollut alun perin viininpuna/sini-värinen mutta vuodet (noin 10) ja yhden talven talvehtiminen pellossa (joo, tämä putosi silloiselta hepalta heinikkoon ja löytyi viimein kun laidun kynnettiin seuraavana keväänä) ovat vähän verottaneet värejä. Näköjään se kesäaurinko ja jäätävä pakkanen yhdistettynä vesisateisiin vaikuttaa näihinkin 😉 Kyllä minä väittäisin että noin 20 euron riimuksi tämä on palvellut aika hyvin 🙂
