on joku viisas joskus opettanut ja sopii se myös heppailuhetkeen kun varusteet ovat sopivat, hevonen liikkuu mielellään, sää on siedettävä ja muutenkin vaikuttaa että ratsastuksen fengshuit on nyt kohdallaan. Ja siitä fiiliksestä kannattaakin nauttia sillä useimmiten kulman takana on tulossa ne seuraavat stressin aiheet… Mutta sama juttu se on kaikilla muillakin ratsukoilla – ensiviikolla satula ei enää sovikaan kun hevoi on levinnyt/laihtunut/tahdittaa/pukittelee -you name it! Toisaalta saattaa joku kenkäkin irrota ja kuolain muuttua epäsopivaksi… omituisista iho-oireista puhumattakaan. Eikä kaikki ongelmat ole aina siellä hevosen päädyssä vaan saattaa ratsastajallakin yhtä-äkkiä olla ongema poikineen.
Joku fiksu on neuvonut että blogin (ja verkkokaupan sekä minkä tahansa muun asiakkaille suunnatun julkaisun) pitäisi tuottaa asiakkalle lisäarvoa. Siinä tapauksessa voidaan ihan yhdessä ihmetellä missä tämänkin postauksen lisäarvo piilee…ehkäpä tarkoitus on vaan antaa vertaistukea ja lohdutusta että “suutarin lapsella ei ole kenkiä” eikä varustekauppiaalla(kaan) aina sopivia varusteita.
Nämä harhailevat ajatukset tulivat jollain tavalla mieleen kun löysin tuon kuvan missä olen maastoilemassa Prendalla. Kuvassa ei näy satula mutta se on Wintec Pro estesatula millä mentiin niin esteet ja maastoilut sekä toisinaan myös kouluvalkat (muiden ihmetykseksi sillä oli mulla koulusatulakin olemassa). Estesatula vaihdettiin muistaakseni siinä vaiheessa kun ensimmäistä satulaa (Wintec 2000 yleis) oli käytetty noin pari vuotta ja hevonen muuttunut sekä kehittynyt ratsastuksellisesti niin paljon että koulu-ja estesatuloiden hankinta tuli ajankohtaiseksi.
Sen ensimmäisen satulan hankinta oli helppoa -voi jee kun olis aina niin helppoa valkata satula!!! Olin lainannut pari kertaa kaverin satulaa jotta mulla oli käsitys istuinkoosta ja paneleiden mallista. Sitten mallailin hevosen leveyttä jotta yleissatulaan tuli oikea kaari kiinni ja eikun satula selkään ja vyö kiinni. Toki nämä “satula selkään ja vyö kiinni” toimet tehtiin melkoisella rauhallisuudella kun tämä typykkä ei ollut tottunut satulaan, loimeen, suojiin saati pesukarsinaan tai suihkusta suihkuavaan veteen…meillä riitti opeteltavaa 🙂
Mutta lähinnä tuo ensimmäinen satula jäi niin mieleen sillä sitä muokattiin useitakin kertoja parin vuoden aikana aina sitä mukaa kun tajuttiin hevosen muokkaantuvan. Ja joku tallilainen sitä ääneen ihmettelikin voiko satulan valinta olla niin helppoa kuin se minulla näytti olevan. Tuollaisessa edellämainitussa tilanteessa se voi olla helppoa. Toki jos ketään lohduttaa niin ensimmäisestä koulusatulasta (Wintec 500) nahkaiseen satulaan siirtyminen ei ollutkaan enää läpihuutojuttuja mutta sopiva satula löytyi silloinkin. Ja tässä kohtaa sitten muistutus; satulan tulee MINUN MIELESTÄ ensisijaisesti sopia hevoselle ja auttaa ratsastajaa jotta hän istuu niin että häiritsee mahdollisimman vähän hevosta. Koeratsastuksessa satulan voi myös ratsastaa valmentaja jos tilanne on esimerkiksi sellainen kuin se oli minulla; Prendalla oli minun mittakaavassa haastava ravi istua ja pyysin myös valmentajan ratsastamaan jotta tiedettiin liikkuuko hevonen satulalla mielellään. Harjoitusravi oli sen verran isoa…tai no, eriskummallista etten minä tuohon aikaan pystynyt istumaan siellä täysin rennosti ja jos yhtään puristin niin hevonen ei liikkunut normaalisti eteen. Tällaisissa asioissa -kuten myös sopivan hevosen valitsemisessa kuuntelin hyvin mielelläni kokeneemman kommentteja ja kuuntelisin edelleen jos olisin hevoskaupoilla.
Tuon hevosen aikaan Batesilla ei vielä ollut niin paljon koulusatuloita kuin heillä on nyt. Ja jos minä nyt olisi ostamassa koulusatulaa niin kyllähän tämä Mono+ olis aika makee…
aina saa (ja pitää ) haaveilla!
