Jotakuinkin tällainen ajatus oli eräällä puolitutulla joka oli tehokkaan markkinoinnin innostamana hankkimassa muokattavaa satulaa sellaiseen hevosen selkään mihin malli ei millään olisi sopinut. Ja minä sitten ammuin unelmia alas ja rajoittelin kovastikin kuinka paljon satuloita ylipäätään voi muokata. Jonkun täytyy olla se inhorealisti 🙂 Ja ei, tässä ei ollut kyse kateudesta etten saisi kauppaa itse sillä en saanut; ei ne minunkaan satulat siihen selkään istuneet 🙂 Ratsukon kannalta ongelma toki ratkesi kun sopivan kaarevarunkoinen ja lyhyt satula heille loppuviimein löytyi. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Mutta samankaltaisiin ajatuksiin törmäsin ulkomaisen satulakauppiaan tekstissä mikä oli jaettu jollekin seuraamalleni sivustolle. Mielenkiinnosta silmäilin juttua läpi josko sieltä olisi löytynyt uusia tutkimustuloksia tai muuta mielenkiintoista. Mutta ei löytynyt. Sen sijaan hyvin kirjoitettu teksti koski muokattavien satuloiden kipeyttämiä selkiä. Se jätti minut ensialkuun epävarmaksi siitä haukuttiinko kirjoituksessa muokattavia satuloita vai niiden myyjiä jotka jättävät ostajat pulaan satuloiden kanssa -vai niitä ostajia jotka eivät pyydä muutostöihin apua vaan muokkaavat satuloita itse. Kun luin tekstin myöhemmin uudelleen aloin käsittää sen vain yleisesti kritisoivaksi. Siinä ei haukuttu mitään satulamerkkiä vaan ennemmin tilanteita missä satuloita ei muokattu oikein tietämättömyyttä tai tilanteita missä satulat olivat lähtökohtaisesti aivan väärän mallisia kyseisille hevosille.
Kiinnosti tottakai nähdä satuloiden kuvia josko siellä olisi ollut esimerkiksi Wintec -satuloita esimerkkeinä mutta eipä ollut. Esimerkkisatuloiden merkit olivat ainakin minulle vieraita sillä ne olivat jenkkimarkkinoilla olevia satuloita. Mutta merkeistä viis, ideahan on samankaltainen monissa satuloissa. Toivottavasti kukaan satulan sovittaja/myyjä ei todellakaan heläytä innoissaan, että muokattavan satulan saa käymään selkään kuin selkään…sillä tuskinpa vaan saa käymään! Esimerkiksi minun kokemukset ovat olleet sellaisia, että Batesit ja Wintecit (muista merkeistä en voi kommentoida kun ei ole kokemusta) istuvat aika suoraan tai suorahkoon selkään. Niitä voi toki muokata paloilla ja etukaarta vaihtamalla mutta eivät ne palat sitä suorarunkoista satulaa muuta kaarevarunkoiseksi vaikka pientä apua tekevätkin. Paloilla toki voidaan muuttaa paneleiden kulmausta sen mukaan onko satulaa käyttävä hevonen tynnyrimallinen vai ns. ”harjakatto”-mallinen selästään. Ja sitten se kaaren leveys; kaarta vaihtamalla satulan etuosan leveys muuttuu -mutta ei se kaaren leveys sinne satulan takaosaan juuri vaikuta.
Yksi hyvin tärkeä seikka on lisäksi satulan istuimen koko ja paneleiden pituus. Meidän satulat ovat himpun pitkillä paneleilla olevia malleja mikä pitää ottaa huomioon sovitettaessa. On siis ensiarvoisen tärkeätä, että satula istuu kokona hevoselle -ja sitten seuraavaksi tulee mieleen se kuka siellä satulassa istuu eli ratsastaja. Satulanhan tulee käydä molemmille mutta on se vaan hankalaa jos ratsastaja on liian iso satulaan mikä sopii hevoselle. Ratsastajaa ei voi istuttaa takakaarella ja katsoa kuinka hänen polvet tulevat ulos satulasta -toisaalta hevoselle ei voi laittaa isompaa satulaa jos se painaa selkää liian pituuden vuoksi…
Mistä päästään aiheeseen, miksi esimerkiksi isokokoisella ratsastajalla on pieni ja lyhytrunkoinen ratsu? Tällaisia tilanteita tulee vastaa aika-ajoin ja silloin vaan joutuu nostamaan kädet pystyyn jos itseltä ei löydy järkevää vaihtoehtoa, sillä ei hevoselle voi liian isoa satulaa laittaa! Ja koko-ongelman lisäksi on myös rungon mallin ja hevosen mallin yhteensopivuus -tai sopimattomuus. Jos hevonen on vaikkapa tynnyrimäinen mahasta ja kapea edestä sekä takakorkea, on se sellainen yhtälö mihin harvoin keksitään tasapainoisesti selkään istuvaa ja satulansijassa paikoillaan pysyvää satulaa mikä ei valuisi eteenpäin.
Miksi muuten asiakas yllättävän usein etsii /muokkaa satulaa yksin? Miksi hänellä ylipäätään on hankalan mallinen hevonen?
Puuttumatta siihen tässä kirjoituksessa, totean vaan, että eihän se ole kenenkään etu jos hevosella on satula mikä ei alkuunkaan sovi sille. Toki hevonen voi muuttua treenaamisen tai vaikkapa sairastamisen myötä jolloin aiemmin sopinut satula ei enää sovikaan (näissä tilanteissa muokattavuus on kiva asia!) ja tilannehan ei ole silloin satulansovittajasta johtuva -mutta se toivon mukaan saadaan paremmaksi sen sovittajan/toppaajan kanssa. Ja mitä hankalan mallisiin hevosiin tulee niin siinä kohtaa kun hevosia käy kokeilemassa olisi kiva kun mukana olisi joku itseä kokeneempi ”järjen ääni” joka kyseenalaistaa hyvässä hengessä hevosvalintaa jos itse ei hiffaa kaikkia eri seikkoja. Myytävissä hevosissa on varmasti niitä joiden selkään on helppo löytää satula siinä missä on myös niitä rankenteellisesti…haastavampia…selkiä. Mutta auta armias jos esimerkiksi mulla olisi oma kasvatti mikä kasvaisi jotenkin omituisen malliseksi (ihan vaan kiusalla) etten saisi satulaa käymään sen selkään. Kyllä siinä vaiheessa kismittäisi kuulla niitä ”kyllä sille täytyy löytyä parempi penkki” -kommentteja… että eihän sitä hankalan mallista hevosta aina osteta vaan sen voi myös ihan itse kasvattaa 😉
Nykyään on kyllä mahtavan hyvät mahdollisuudet lähettää videoklippejä ja kuvia esimerkiksi satulakauppiaalle/satulan toppaajalle/hierojalle ja saada siten ensiapua satulan istuvuuden parantamiseen. Yksin näitä asioita ei tarvitse pohtia vaikka esimerkiksi valmentajaa ei kotipihaan saisikaan käymään. On ollut hienoa huomata, että ainakin itse olen saanut apua sellaisilta henkilöiltä joista itse ajattelin ettei heitä kiinnostaisi auttaa koska ovat ”kaukana” tai eivät hyödy minun auttamisesta. Mutta tässä tullaankin siihen ”rakkaudesta lajiin” -ilmiöön eli muiden auttamisessa on kyse auttamisesta, hevosen parhaasta eikä siitä miten itse tilanteesta hyötyisi.
Parhaimmillaanhan tilanne voi olla sellainen, että se yksi ja sama satula palvelee jopa vuosikymmeniä! Jep, näin on käynyt esimerkiksi tutun asiakkaan kanssa; heillä sama parikymppinen satula on käytössä jo eläköityneen ex-kilpahevosen lisäksi myös nuorikkohevosella. Aika hienoa! Ja vaikka satulan pinnasta ns. käytönjälki näkyy niin silti runko on edelleen suora ja ehjä -kaarta vaihtamalla satulaa on tarvittaessa fiksattu leveämmäksi ja nyt kapeammaksi . Tämän satulan alla ovat isokokoiset, suorahkorunkoiset hepat joista eläkehepalla tosin on painuneen ryhdin takia välissä lampaankarvaromaani. Mutta samalla satulalla ne molemmat hevoset nyt huristelevat menemään 🙂
Itsellä kokemusta on saman satulan käytöstä pisimmillään noin 4-5 vuoden ajalta. Hommasin kuvan hupakolle aikoinaan yleissatulan ensimmäiseksi satulaksi. Valintakriteereinä oli ainoastaan oikea koko ja muoto hevosen selkään sekä muokattavuus. Oman hevosen koulutusaikaan sen lihaksiston kehitys oli melkoista ja mun yleissatulaa muokattiinkin reilu 3 vuotta melkoisen usein kunnes satulan muokattavuuden rajat alkoivat tulla vastaan JA toisaalta siinä vaiheessa tuli myös halu siirtyä koulu-ja estesatulaan.
Mitä johtopäätöksiä tästä kirjoituksesta pitäisi vetää…tärkeintä on että satula sopii hevoselle -ja sitten toki myös ratsastajalle. Pitää uskaltaa pyytää apua -ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. On kaikkien -ennenkaikkea hevosen- etu että varusteet ovat sopivat 🙂 Jos asut paikkakunnalla missä apua ei saa tallille helposti, käytä videoita apuna kun pyydät konsultaatiota. Niilläkin pääsee eteenpäin ennenkuin saa apurit hepan luokse.
