Ennen ei todellakaan ollut paremmin -mutta ennen ratsastin paremmin

No nyt on (taas) niin kryptinen otsikko (ja eikö ne muuten ole ärsyttäviä!!! Ja kavereiden kryptiset heitot facessa millä pidetään uteliaita jännityksessä) että sitä on syytä avata. Olin eilen pitkästä, pitkästä aikaa ratsastustunnilla -joo, vapaapäivä saa ihmisessä kaikenlaista aikaan. Ja itsenäisyyspäivän kunniaksi huristelin suomenhevosella, kuinkas muuten! Mutta se part 1 mihin tuo otsikko viittaa on apuvälineet. Taas aloitetaan karmealla toteamuksella ”silloin kun minä olin nuorempi” ei ollut tuotetta nimeltä Soundelss -korvahuppu. Oli kylläkin tavallisia korvahuppuja mutta niitähän käytti vain esteratsastajat kisoissa (ja hyvä jos sielläkään). Nyt keventelijänä (turvallisuushakuisena) tuntuu Soundless korvahuppu erinomaiselta keksinnöltä! Ei mulla mitään hätään siellä selässä eilen ollut vaikka hevosta vähän jänskättikin kun lumet liukuivat katolta mutta onhan tuollainen huppu vaan helpottava tekijä! Ja tällä ajattelen ensisijaisesti hevosta minkä ei tarvitse jännittää milloin taivas tulee niskaan. Ja rauhallisempi fiilis ratsastajallakin on kun ei tarvitse miettiä mistä kohtaa katolta seuraavaksi liukuu lumet ja mitä vauhtia hevonen sitten singahtaa. Ajatelkaa mikä juttu; pieni huppu, suuri rauha!

Soundless korvahuppu alkaa olla käsite mikä kattaa kaikki korvahuppumerkit mutta alunperin minä tutustuin siihen Equiline merkin kautta. Equilinen Soundless oli SE huppu. Ja on siinä vissi ero vieläkin muihin verrattuna. Equilinen (Gerald) hupussa on paksummat korvat ja eri kokoja. Mutta luulen kyllä, että ohuemmillakin korvilla varustettu huppu rauhoittaa jossain määrin.

Jos huppua ei saa lainaan voi ensiksi ostaa vähän edukkaamman version ja testata sillä miten hevosen käytös muuttuu. Esimerkiksi Horse Comfortin huppu on 29,-

Ja part 2 eli mitä taas mun ratsastukseen tulee niin siinä kohtaa… ennen oli kaikki paremmin…voi jestas, että ihminen voi olla huono! Mutta ei se mitään kun sen tajuaa itse ja on valmis tekemään asialle jotain. Ilahduttavaa oli toki huomata hevosen nopea reagointikyky; mun horjumisen ja haparoinnin mukaan kultakimpalehevonen tarjoili kaikkia mahdollisia koulujuttuja sekä kokosi sujuvasti kun arpoi että mitähän mä missäkin vaiheessa mahdan halulta. Ihana hevonen! Mutta ihan väärällä kuskilla -tai toisaalta ei, sillä heräsihän siinä melkoinen halu ratsastaa enemmän jotta ravistelis itsestään pahimmat ruosteet pois…melkoista laskelmointia tallilta 😉

Jos teillä ei vielä ole korvahuppua ja tarvetta sen hankkimiseen on ilmennyt, niin lämpimästi suosittelen kokeilemaan mikä vaikutus sillä voi olla!

JAA TÄMÄ KIRJOITUS
  ,